Kaupallisten sopimusten maksuehdot ja saatavien perintä

Hallitus esittää säädettäväksi lain, joka rajoittaa kaupallisten sopimusten maksuehtoja (He 57/2012). Lailla otetaan käyttöön EU:n uudistettu maksuviivästysdirektiivi. Se koskee maksuviivästyksiä tavaroiden tai palvelusten toimittamisessa yritykseltä toiselle tai yritykseltä viranomaiselle. Kuluttajiin direktiiviä ei sovelleta. Lisäksi ehdotetaan muutoksia saatavien perintään ja hyvään perintätapaan. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan noin kolmen kuukauden kuluttua niiden vahvistamisesta, kuitenkin viimeistään 16 päivänä maaliskuuta 2013.

Vakiokorvaus perintäkuluista

Maksun viivästyessä velkojalla olisi oikeus saada velallisena olevalta yritykseltä tai viranomaiselta 40 euron suuruinen vakiokorvaus perintäkuluista. Jos velkojalla on oikeus vakiokorvaukseen, hänellä on oikeus saada korvausta todellisista perintäkuluistaan vain siltä osin kuin niiden määrä ylittää vakiokorvauksen määrän.

Maksuajan enimmäiskesto

Ehdotetussa laissa rajoitetaan sitä, kuinka pitkästä maksuajasta voidaan enintään sopia sellaisissa sopimuksissa, jotka koskevat tavaran tai palvelun toimittamista elinkeinonharjoittajalta julkisyhteisölle tai muulle hankintayksikölle. Pääsäännön mukaan maksuaika saa olla enintään 30 päivää siitä päivästä, jona velallinen vastaanottaa laskun tai sitä vastaavan maksumuistutuksen. Maksuaikaa voidaan kuitenkin nimenomaisella sopimuksella pidentää enintään 60 päivään, jos se on objektiivisesti perusteltua sopimuksen erityisluonteen tai -piirteiden vuoksi. Säännökset eivät kuitenkaan estäisi jatkossakin sopimasta maksuaikataulusta, jonka mukaan maksu suoritetaan useammassa erässä.

Viivästyskoron määrä

Yritysten ja viranomaisten maksuja koskeva viivästyskorko nousisi yhdellä prosenttiyksiköllä nykyiseen verrattuna. Korkolakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että viivästyskoron määrä on kahdeksan prosenttiyksikköä korkeampi kuin viitekorko, jos kyse on direktiivin soveltamisalaan kuuluvasta maksusta. Jos viivästys koskee muuta kuin direktiivissä tarkoitettua maksua, viivästyskorko olisi nykyiseen tapaan seitsemän prosenttiyksikköä korkeampi kuin viitekorko.

Jatkossa lakisääteiselle viivästyskorolle on kaksi eri korkokantaa. Lainmuutos ei pakota velkojia siirtymään kahden erisuuruisen viivästyskoron perimiseen. Velkoja voi jatkaa nykyisen suuruisen viivästyskoron perimistä myös direktiivin soveltamisalaan kuuluville maksuille, jos velkoja katsoo liian hankalaksi ryhtyä käyttämään kahta erisuuruista viivästyskorkoa viivästyneiden maksujen luonteesta riippuen.

Hyvän perintätavan uudistaminen

Nykyisen lain mukaan perinnässä ei saa käyttää hyvän perintätavan vastaista tai muutoin velallisen kannalta sopimatonta menettelyä. Perinnässä ei saa antaa vääriä tai harhaanjohtavia tietoja maksun laiminlyönnin seuraamuksista, aiheuttaa velalliselle kohtuuttomia tai tarpeettomia kuluja taikka tarpeetonta haittaa eikä vaarantaa velallisen yksityisyyden suojaa. Nykyistä lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että perinnässä ei saa antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja maksun laiminlyönnin seuraamuksista tai muista velallisen kannalta merkityksellisistä seikoista. Käytännössä on esiintynyt esimerkiksi tilanteita, joissa velkoja on saatavan eräännyttyä ryhtynyt käyttämään yhteydenotoissaan velalliseen perintätoimintaan viittaavaa aputoiminimeä. Tällöin velallinen on voinut virheellisesti ymmärtää saatavan siirtyneen perimistoimiston perittäväksi.

Vanhentuneen tai lakanneen velan perintä

Vanhentuneen velan perintää ei voida pitää hyvän perintätavan mukaisena. Hyvää perintätapaa koskevaa säännöstä ehdotetaan täsmennettäväksi nimenomaisella kiellolla periä vanhentunutta tai muusta syystä - esimerkiksi yksityishenkilön velkajärjestelyn johdosta - lakannutta velkaa.

Riitautetun saatavan perintä

Voimassa oleva perintälaki ei nimenomaisesti kiellä riitautetun saatavan perintää. Käytännössä on esiintynyt epäselvyyttä liittyen siihen, milloin saatava on sillä tavoin riitautettu, ettei velallisen vapaaehtoiseen suoritukseen tähtääviä perintätoimenpiteitä tulisi enää jatkaa, vaan asia olisi siirrettävä tuomioistuimen ratkaistavaksi. Siksi perintälakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä, jossa kielletään jatkamasta perintää, jos velallinen on kiistänyt maksuvelvollisuutensa. Perintää saisi kiistämisestä huolimatta kuitenkin jatkaa, jos velallinen ei esitä kiistämiselle perustetta tai vetoaa ainoastaan sellaiseen perusteeseen, jolla selvästi ei ole vaikutusta velallisen maksuvelvollisuuteen.

Hyvän perintätavan noudattamisen tehostaminen

Lakiehdotuksen mukaan kuluttaja-asiamies voisi kieltää elinkeinonharjoittajaa jatkamasta hyvän perintätavan vastaista menettelyä kuluttajasaatavan perinnässä, jos asia ei ole lain soveltamisen kannalta tai muuten merkitykseltään huomattava. Kuluttaja-asiamiehen perintälain nojalla määräämä kielto ei jatkossa raukeaisi sillä perusteella, että elinkeinonharjoittaja ilmoittaa vastustavansa kiellon määräämistä. Elinkeinonharjoittaja, johon kielto on kohdistettu, voisi halutessaan saattaa kuluttaja-asiamiehen päätöksen markkinaoikeuden käsiteltäväksi.

Vahingonkorvausvastuuta koskevaan säännökseen ehdotetaan muutosta, jonka  mukaan velvollisuus korvata perintälain vastaisella tai muutoin virheellisellä menettelyllä aiheutettu vahinko koskisi jatkossa sekä velkojaa että toimeksisaajaa.

Velallisen oikeus saada perintä keskeytettyä

Perintälakiin ehdotetaan lisättäväksi  pykälä velallisen oikeudesta pyytää, että perintä keskeytetään ja saatava siirretään oikeudelliseen perintään. Jos velallinen esittää tällaisen pyynnön, perintälaissa tarkoitettua velallisen vapaaehtoiseen suoritukseen tähtäävää perintää saisi jatkaa vain, jos siitä aiheutuvista kuluista ei vaadita korvausta velalliselta. Velallisen esitettyä keskeytyspyynnön velkoja voisi panna vireille velkomusasian tuomioistuimessa tai hakea suoraan ulosottokelpoisen saatavan ulosottoa. Velallisen esittämä keskeytyspyyntö ei kuitenkaan merkitsisi sitä, että velkojalle syntyisi velvollisuus velkoa saatavaa tuomioistuimessa tai hakea ulosottoa.

Ehdotettu säännös koskee vain kuluttajasaatavien perintää. Useassa erässä erääntyvää saatavaa perittäessä keskeytyspyynnön voisi tehdä vain, jos saatava on kokonaisuudessaan erääntynyt. Kuluttajasaatavaa koskevassa maksuvaatimuksessa olisi jatkossa informoitava velallista tästä oikeudesta. Velalliselle olisi selostettava myös, miten keskeytystä pyydetään ja mitä keskeytyspyynnöstä oikeudellisesti seuraa.

Kuluttajasaatavan perintäkulut

Lakiesityksen mukaan maksuvaatimuksesta perittävien kulujen kannalta pääomaltaan enintään 100 euron suuruiset yksityisoikeudelliset saatavat rinnastettaisiin jatkossa suoraan ulosottokelpoisiin saataviin. Saatavia koskevan maksuvaatimuksen enimmäiskuluveloitukseksi ehdotetaan 14 euroa.

Pääomaltaan yli 100 euron suuruista yksityisoikeudellista saatavaa koskevasta maksuvaatimuksesta saisi jatkossa periä enintään 24 euroa ja yli 1 000 euron suuruista saatavaa koskevasta maksuvaatimuksesta enintään 50 euroa.

Mikäli on kyse samaa saatavaa koskevasta uudesta maksuvaatimuksesta, kuluja saisi periä enintään puolet ensimmäisen maksuvaatimuksen kuluja koskevasta enimmäismäärästä. Lisäksi ehdotetaan, että velalliselta saisi pääsääntöisesti vaatia kuluja enintään kahdesta maksuvaatimuksesta.

Velkojan kanssa samaan konserniin kuuluva perintätoiminnan harjoittaja ei saa vaatia velalliselta kuluja maksuvaatimuksesta enempää kuin velkoja itse saisi vaatia kirjallisesta maksumuistutuksesta eli 5 euroa. Säännös koskisi myös tilannetta, jossa velkoja ja perintätoiminnan harjoittaja ovat saman luonnollisen henkilön määräysvallassa.

Maksuajan pidennys

Lakiin ehdotetaan otettavaksi säännös, jonka mukaan velallisen pyynnöstä tapahtuvasta maksuajan pidennyksestä saa periä kuluttajavelalliselta kuluina enintään 5 euroa. Kulujen periminen maksuajan pidennyksestä olisi sallittua vain, jos maksuaikaa pidennetään vähintään 14 päivällä.

Maksusuunnitelmasta perittävät kulut

Nykyisin yhdessä velallisen kanssa laaditusta koko jäännössaatavan kattavasta kirjallisesta maksusuunnitelmasta saa periä enintään 30 euroa. Esityksessä ehdotetaan, että kuluveloituksen enimmäismäärä on lähtökohtaisesti 20 euroa. Jos kyse on yli 100 euron suuruisesta yksityisoikeudellisesta saatavasta ja maksusuunnitelma käsittää enemmän kuin neljä maksuerää, enimmäiskuluveloituksen määrä olisi saatavan suuruudesta riippuen joko 30 tai 50 euroa. Velalliselta saisi pääsääntöisesti periä kuluja enintään yhdestä maksusuunnitelmasta.

Velallisen kokonaiskuluvastuu

Kuluttajavelan perintäkuluille säädettyjä enimmäismääriä tarkistettaisiin. Perintäkulut alenisivat huomattavasti erityisesti pienissä, enintään 100 euron veloissa. Niissä velallisen kokonaiskuluvastuu saisi esityksen mukaan olla enintään 60 euroa. Enintään 1 000 euron saatavissa kulut saisivat olla enintään 90 euroa ja sitä suuremmissa saatavissa enintään 160 euroa. Ehdotetut enimmäismäärät saataisiin poikkeustapauksissa ylittää.

Nykyisin kuluttajalta saa vaatia perintäkuluina enintään 190 euroa, jos saatava on enintään 250 euroa. Tätä suuremmissa saatavissa perintäkulujen enimmäismäärä on 220 euroa.

Suoritusten kohdentaminen saatavan osille

Nykyisen lain mukaan ulosottomiehen on pääsääntöisesti kohdennettava kertyneet varat ensin kunkin saatavan korolle, sen jälkeen pääomalle ja viimeksi kuluille.  Muun kuin ulosottoperinnän osalta suoritukset kohdennetaan yleensä ensisijaisesti kuluille ja vasta sen jälkeen varsinaiselle saatavalle.

Perintälakiin ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan velallisen tekemät suoritukset olisi  ensisijaisesti kohdennettava varsinaiselle saatavalle ja vasta sen tultua suoritetuksi kuluille. Säännöstä sovellettaisiin vain kuluttajasaatavien perintään.

Ehdotettu kohdentamissäännös ei estäisi velkojaa kohdentamasta velallisen maksamia suorituksia velallisen kannalta edullisemmalla tavalla eli ensisijaisesti pääomalle ja toissijaisesti korolle. Varsinaisen saatavan ja perintäkulujen keskinäisestä etusijasta kohdentamisjärjestyksessä ei ehdotuksen mukaan voitaisi sopimuksella poiketa.